Tietoa käyttämistäni terapiamuodoista

Ratkaisu- ja voimavarakeskeinen psykoterapia

Ratkaisu- ja voimavarakeskeinen psykoterapia tarkoittaa ajattelussani ennen kaikkea asennetta, toivoa vahvistavaa pohjavirettä terapiatyöskentelyyn. Siihen liittyy mutkattomuus, käytännönläheisyys ja elämäniloinenkin voimavaroja lisäävä työskentely toipumisen suuntaan. Voidakseen hyvin ja tunteakseen olonsa elinvoimaiseksi ihminen tarvitsee kokemuksen siitä, että elämä sujuu käytännön tasolla riittävän mielekkäästi ja että oman arkensa asioihin voi vaikuttaa. Toiveikkuuden vahvistuminen, myönteinen suhde itseen ja toisiin, sekä elämisen arvoisen elämän löytäminen ovat merkittäviä toipumisen kannalta.

Elämässä on usein kaikenlaista melskettä ja siksi on tärkeää, että terapiassa voidaan tarpeen mukaan hoitaa myös tätä päivää; rakentaa ja harjoitella toimivia, konkreettisia keinoja erilaisiin arjen pulmallisiin tilanteisiin – liittyvätpä ne sitten pari- ja perhesuhteisiin, lasten kasvatukseen, työelämään tai muille elämän alueille. Riittävän toimivasta arjesta käsin on turvallista kohdistaa katsetta syvemmälle, sinne mistä erilainen pahoinvointi kumpuaa.

Kognitiivinen psykoterapia

Kognitiivinen psykoterapia antaa välineitä tutkailla realistisesti elämäntilannettaan sekä matkan varrella omaksuttuja ajattelu- ja toimintamalleja. Omia mielenliikkeitään voi harjoitella havainnoimaan ja ymmärtää sitä kautta yleisemminkin ihmismielen toimintaa ja siihen vaikuttavia asioita. Tätä kautta vahvistuu myös tietoisuus elämän inhimillisyyden arvokkuudesta, sekä ymmärrys mielen pyrkimyksestä tasapainoon silloinkin, kun toiminta tuntuu tai näyttää hankalalta, jopa järjettömältä. Se on sen huomioimista, että kun mieli heilahtelee tarvitsemme ennen kaikkea hyväksyvää ja ”järkevöittävää” kohtaamista  - kuulluksi ja vastaanotetuksi tulemisen kokemusta.

Terapiaistunnossa voi turvallisesti tutkia, kokeilla ja harjoitella uusia toimintatapoja yhdessä terapeutin kanssa. Työskentelyn avulla voi vahvistaa kykyään elää ”tässä ja nyt”, sekä kehittää myötätuntoista, hyväksyvää asennetta itseään kohtaan.

Monesti on hyödyllistä kohentaa myös omia tunnetaitojaan; oppia tunnistamaan tunteitaan ja tarpeitaan, itselle ominaista tapaa reagoida asioihin, sekä sitä kuinka erilaisten olojen kanssa on viisasta toimia. Itseymmärryksen lisääntyminen ja tunteiden säätelyn vahvistuminen helpottaa usein ihmissuhteita ja tuo myönteisyyttä elämään.

Trauma- ja kriisiterapia

Traumatisoitumisen näkökulma tarjoaa väylän olla ihmisen haavoittuvuuden äärellä. Vaikka olemme usein sitkeitä ja selviydymme monenlaisista koettelemuksista, inhimilliseen olemukseemme kuuluu myös särkymäalttius ja se, että haavoitumme kohdatessamme asioita, jotka ovat liiallisia ja ylittävät normaalin sietokykymme.

Toisinaan kriisiavun ja psykoterapeuttisen hoidon tarve on seurausta yksittäisestä järkyttävästä tapahtumasta, josta selviytymiseen omat voimavarat eivät riitä; esimerkiksi erotilanne, oma tai läheisen sairastuminen, läheisen menettäminen, irtisanominen tai muu kuormittava asia.

Usein tarina on paljon pidempi ja siihen voi liittyä hyvinkin vaikeita traumaattisia kokemuksia elämän varrelta. Elämää hankaloittava psyykkinen pahoinvointi ja siihen liittyvä oireilu voi näyttääkin ymmärrettävältä ja loogiselta oman elämänhistorian valossa. Kykymme olla yhteydessä itseemme ja toisiimme perustuu aikaisempiin vuorovaikutussuhteisiimme. Erityisesti siihen mitä näissä suhteissa olemme kokeneet, ja mitä kokemastamme oppineet, kanssakäymisessä esimerkiksi omien lapsuuden aikuistemme kanssa.

Tämän tietäen liikumme terapiassa ikään kuin ”kahdella raiteella”. Toisella etsimme keinoja rauhoittaa vaikeita oloja ja ratkoa tässä päivässä olevia hyvän elämän esteitä, toisella pyrimme syvällisesti ymmärtämään ja tunnetasolla kohtaamaan mistä tässä kaikessa on kysymys  - mistä pahoinvointi ja erilainen oirehdinta kertoo, ja miksi vaikkapa tietyt raskaat asiat toistuvat eri muodoissaan tehden elämän tukalaksi.

Työskentelyn myötä tulevat tuntuville vaikeat kipukohdat ja oma kärsimys, mutta myös itsen eheytyminen ja elämän helpottuminen, kun erilaisten kipeiden kokemusten aiheuttamat jäljet saavat mahdollisuuden korjaantua niin, etteivät ne enää häiritse ja estä hyväntuntuista elämää. Ymmärryksen lisääntymisen myötä suhtautuminen omaan historiaan ja erilaisiin kokemuksiin saa tilaa tasapainottua ja avartua, toiveikkuus vahvistuu ja on mahdollista suuntautua elämässä eteenpäin enemmän sopusoinnussa itsensä kanssa.